IPR-riskienhallinta

IPR-RISKIENHALLINTA

02.07.2008

IPR-riskienhallinta on yritystoiminnassa vaikuttavien immateriaalioikeuksien huomioimista yrityksen omassa toiminnassa. Tällaisia huomioitavia immateriaalioikeuksia ovat muun muassa teollisoikeudet, joihin kuuluvat patentit, hyödyllisyysmallit, mallioikeudet ja tunnusmerkkioikeudet (tavaramerkit, toiminimet ja verkkotunnukset), sekä tekijänoikeudet.

Luonteeltaan IPR-riskienhallinta on varsin proaktiivista. Pyrkimyksenä on mahdollisten riskitekijöiden ennakoiminen ja niiden välttäminen tai ainakin niihin varautuminen etukäteen. IPR-riskienhallinnan yhteydessä kuullaan usein myös puhuttavan ns. IPR-strategiasta, joka onkin osa onnistunutta IPR-riskienhallintaa.

IPR-riskienhallinnan voidaan ajatella koostuvan kahdesta erillisestä riskienhallinta-alueesta. Ensimmäinen on yrityksen omiin immateriaalioikeuksiin liittyvä riskienhallinta, ja toinen muiden, yritysten ulkopuolisten toimijoiden immateriaalioikeuksiin liittyvä riskienhallinta.

1. Yrityksen omien immateriaalioikeuksien riskienhallinta

Yrityksen omien immateriaalioikeuksien riskienhallinnan kulmakivenä voidaan pitää sitä, että määritellään, onko yrityksellä ylipäätään oikeus niihin immateriaalioikeuksiin, joita se pitää ominaan. On selvitettävä ovatko yrityksen toiminnalle tarpeelliset immateriaalioikeudet kunnossa ja riittävän laajasti suojattu. Tärkeätä on myös se, että kaikki yrityksen solmimat sopimukset mahdollistavat sen tarkoituksenmukaisen toiminnan, että niitä noudatetaan, ja että niiden alaiset vastuut ovat selvät.

Yrityksen on myös huomioitava, ettei se menetä oikeuksiaan omien tekojensa seurauksena. Esimerkiksi patenttien osalta näin voi käydä keksinnön liian aikaisin tapahtuneen julkiseksi tulemisen takia. Luonnollisesti myöskään liike- tai yrityssalaisuus ei ole enää salaisuus, mikäli se on tullut julkiseksi.

Liike- ja yrityssalaisuuksien osalta on tärkeätä selvittää se, ovatko yrityksen liike- ja yrityssalaisuuksina pitämät tiedot sellaisia ylipäätään, ja mikäli näin on, onko niitä varjeltu asianmukaisesti tietojen eteenpäin siirtymiseltä. On myös puntaroitava, onko tietyn tiedon liike- tai yrityssalaisuutena pitäminen ensinnäkään järkevää, vai olisiko esimerkiksi kyseisen keksinnön patentointi parempi ratkaisu.

2. Yrityksen ulkopuolisten immateriaalioikeuksien riskienhallinta

Yrityksen on toimiessaan huomioitava myös toisten toimijoiden immateriaalioikeudet. Useasti ensimmäinen askel onkin näiden oikeuksien kartoittaminen ennakkotutkimuksin ja selvityksin.

Teollisoikeuksien osalta on selvitettävä aivan aluksi loukkaako yrityksen tuote tai tunnusmerkki toisten oikeuksia tai ainakin että aikaisemmat oikeudet, jotka voivat muodostaa riskin tuotteen lanseeraamiselle, ovat mitättömiä tai kumottavissa. Tekijänoikeuksien osalta ennakkotutkimusten tai selvitysten tekeminen on hankalampaa johtuen siitä, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tekijänoikeuksien rekisteröiminen ei ole mahdollista.

Toisten toimijoiden patentointiaktiviteettien jatkuva seuranta on tärkeää. Näin varmistetaan ajantasainen tieto kilpailijoiden toiminnasta sekä mahdollisuus oman toiminnan linjaamiseen ja ongelmien välttämiseen tämän tiedon valossa. Yrityksen tulisi myös huomioida mahdollisuus ns. defensiivisen portfolion rakentamiseen. Käytännössä yritys siis patentoi useita keksintöjään, ja mahdollisen loukkauskanteen tapahtuessa voidaan asia ratkaista neuvotteluteitse ilman oikeusistuimia esimerkiksi patenttien ristiinlisensoinnin kautta.

IPR-riskienhallintaa tukemaan on myös kehitetty ns. IPR-vakuutuksia, ja yrityksen tulisikin tarvittaessa suojata toimintansa myös näiden turvin.